Neulova laiskuri

Neulottu on, mutta ei blogattu. Viimeaikaiset tekeleet aikajärjestyksessä:


Maaliskuun 14. valmistui pellavahuivi. Siitä irtosi neuloessa aivan järjetön määrä nöyhtää. Onneksi pesu auttoi jonkin verran eikä sitä enää mainittavasti pöllähtele. Karkea ja tikkuinen tosin on edelleen, en paljasta ihoa vasten voi käyttää. Täytynee kokeilla pestä toisenkin kerran ja jos mikään ei auta, lahjoittaa jollekin raapimista paremmin sietävälle. Se laskeutuu tosi nätisti ja muuten tykkäisin kyllä.



Kirjoneulepaidan yläosaa korjailin istuvammaksi samoihin aikoihin. Otin kuulkaas oikein mitat ja niiden mukaan tein. Mikään paras mahdollinen istuvuus ei tuolla ole edelleenkään, mutta nyt pystyy edes käyttämään.


Hihayksityiskohta:
Jossakin vaiheessa tuli akuutti tarve sukille. Mulla ei yksinkertaisesti ollut ehjiä. Kaivelin kaapista langat ja pistelin menemään. Näissä näytti menneen kolme päivää.

Isä tilasi korvaläpällisen pipon. Tein samalla mallilla kuin omani, niistä langoista joita mulla oli. Isän tilauksissa on se hyvä puoli, että se ei ole kovin nirso. Ainakaan värien suhteen. Muistelisin, että viimeksikin vieraillessani sillä oli jalassa sukat, joissa oli pinkkejä ja violetteja raitoja. Koska ne on lämpimät.



Ravelryn Kahelit-ryhmässä virisi haaste yhden vyyhdin ihmeen suunnittelusta. Oli pakko ottaa osaa. Itse neule valmistui 21. maaliskuuta, ohje odottaa vielä tuloaan. Noiden kaavioiden vääntäminen on erityisen epämieluista.


Olin sitä mieltä, että tuli suunniteltua täysin turha neule, mutta nätti. Eräät ovat olleet sitä mieltä, että se ei ole turha. Että lämmittää hartioita. No kai se siihen sitten käy.

Lanka on loistavaa (BC Garn Lucca). Sitä on kivaa neuloa. Vois tehdä itselleen pidemmän version tästä, niin ehkä sitten siitä olisi minullekin jotain hyötyä selänlämmittimenä.

Sitten yhtenä iltana töiden jälkeen, kun en jaksanut mitään, aloin virkkaamaan jämälangoista mummon paloja. Niin niin, isoäidin neliöitä, minusta mummon pala on helpompi nimi. Vaikka se tuntuukin vähän kannibaalilta tai erään paikallisen leipomo-kahvilan tuotteelta.


Ja kehräsinkin joskus silloin. Kokeilin rukkia, en vielä osannut, mutta ihastuin. Vaikka pieni lottovoitto tähän suuntaan kelpaisi... Tosin en oo vieläkään aloittanut lottoamista.


Värttinällä sen sijaan tuli melkein langan näköistä lankaa. Ainakin sitä pystyi neulomaan. Kaikkein parasta oli kuitenkin se kuitujen sekoittelu karstamyllyllä. Harmi että sekään ei ole halpa vempele, eikä mikään helppo säilytettävä. Eikä ne kuidutkaan tänne kaksioon ole oikein tervetulleita.


Sain kuitumytystä värttinän ja puikkojen kautta pääasian. Jee. Ei ehtinyt lankana kuvaamaan kun se ehti jo hypätä puikoille. Sopii suhtkoht hyvin Pirkolta saamaani Suopursu-huiviin. (Ravlink) Nyt oon vihdoinkin raaskinut sitä käyttää!

Toivottavasti vielä ei tuu kesä!