Pyysin äidiltä kihlajaislahjaksi ukin tekemää vihreää arkkua. Sain. Jee! Sen kotiin raahaamisen jälkeen olenkin kyyköttänyt parvekkeella sitä rapsuttelemassa. Jäin koukkuun. Kaikki liikenevä valoisan aika menee raaputin-paaputinvehkeen ja voiveitsen kanssa maalin kuorintaan, neliösentti kerrallaan. Aina välillä jännittää, mitä alta paljastuu.
Ne jotka oikeasti osaa kunnostaa tällaisia vanhoja huonekaluja, voi nyt katsoa muualle aina kun arkku mainitaan. En osaa, enkä yritäkään entisöidä tätä, vaan rapsuttelen siitä nyt sen minkä saan, katson miltä se sitten näyttää, ja mietin mitä sille voisi tehdä. Jännää on.
Paitsi jos jollakin asiantuntijalla olis hyvä neuvo kosteusvaurion korjaamiseksi mitä luultavimmin vanerissa, otetaan vastaan. Takaa tämä on nimittäin noussut kuplalle. Saisko sitä millään oikenemaan? Tarviiko ihmeaineita tai taitoja tai välineitä?
3 kommenttia:
Mekko on kyllä ihana, on on on. Ja vanhat tavarat kans :)
Kuplaa näkemättä on hankala sanoa miten sitä saattaisi saada asettumaan, tai edes osittain painumaan.
Sitä ei välttämättä saa korjattua mitenkään. Mutta jos kuplassa on jonkinlainen aukko, mistä voisi kuvitella liimaa saavansa laitettua kuplan sisään, siinä tapauksessa sitä saattaisi saada puristettua rimojen avulla ainakin vähän tasaisemmaksi... tai sitten ei.
En ole entisöinnin ammattilainen, jotan nää nyt on vaan tämmösiä ajatuksia.
Löysin tänne ravelryn kautta ja aion jäädä! :) Sinulla on kiva blogi ja ihania tekeleitä.
Lähetä kommentti