Neulon ja virkkaan ja ompelen hassuja tilkkutöitä, mutta en tietenkään niitä mitä pitäisi saada pikaisesti valmiiksi. Tietokoneella istuessa ei kiinnosta pätkän vertaa tehdä niitä hommia, jotka täytyisi tehdä, vaan sitä mieluummin kirjoittaa vaikka blogia, kas näin.
Arkunrapsutuskaan ei ole enää jännää, nyt kun tietää mitä sieltä paljastuu. Ja kun se mikä paljastuu, ei olekaan mitään minkä voisi jättää esille. Nyt se on vaan työtä, mistä tulee kädet kipeäksi.
Ja onhan sitä saanut aikaiseksi vaikka mitä. Niinkuin esimerkiksi neljät villasukat (yksistäkään ei tullut otettua kuvaa ennen lahjoittamista). Kerättyä sieniä ja poimittua omenoita. Keitettyä monta satsia omenasosetta. Leivottua Miehen kanssa terveellisiä sämpylöitä ja itsekseen epäterveellistä omenapiirakkaa (miten se onkin aina näin).
Ehkä sitä pitäisi nauttia siitä mitä on, eikä aina vaan stressata siitä mitä pitäisi olla.
(rakastuskuva omistettu Jaanalle :)
4 kommenttia:
Puhut asiaa. Tuo on NIIN totta. Antakaamme siis itsellemme lupa joskus tehdä jotain ihan vaan hyödytöntä.
Sama homma, tuntuu etten ton koulun lisäksi tee muuta kuin lordaan naamakirjassa, mutta pitäähän vastapainoa olla raskaalle työlle :D
Olen myös jäänyt koukkuun FB:n peleihin...
Pitkän tauon jälkeen tulin pikaisesti katselemaan blogimaailmaa ja näin kirjoituksesi sekä ehkä maailman ihanimman kissojen rakastuskuvan. Kiitos omistuksesta Mervi! :)
Lähetä kommentti