Minun avajaisiini kuului vadelmamehua, linnunlaulun kuuntelemista, lämmöstä nauttimista, peiton käsin tikkaamista ja kissankarvan määrän ihmettelemistä. Kuinka voikaan yhden talven aikana keräytyä parvekkeelle (jossa nuo elukat eivät ole edes pahemmin viihtyneet) niin paljon karvoja!
Nyt Kisu viihtyy kyllä. Auringonpaisteesta nauttiminen menee melkein työstä.
2 kommenttia:
Mäkin haluan parvekkeen!
Viihtyisän näköinen parveke. :o) Meidän parveke on aina likainen, kun Kehä I on niin lähellä.. Pölisee.
Lähetä kommentti