17.12.08

Tähänastisen elämäni mukavin ilta yksin kotona

Mies lähti leikkimään kaverin luo (pelaamiseksi ne sitä sanoo...) ja minä jäin pienten poikien kanssa kotiin tekemään mitä huvittaa. Illan listalla oli

1) neulomista (Kashmir-kismirriä)
2) jotain hyvää syömistä
3) jotain hyvää juomista
4) telkkaria
5) arvontapalkinnon koostamista valmiiksi postittamista varten
6) kynttilöitä
7) isin lahjan turaamista valmiiksi (esitellään ehkä huomenna jos kerkee)
8) Johnny Cashia
9) lankojen hiplaamista ilman syytä


Cashin miekkonen laulelee tässä parhaillaan, kynttilät palaa (muttei tossa kynttelikössä, joka näyttää kolmihaaraiselta vaikka on oikeasti viisihaarainen, kun unohin ostaa siihen sopivia kynttilöitä) ja isin lahja on kuivumassa, jonka jälkeen katsotaan tarvitseeko se korjailua. Palkinto on myös paketissa, ja joku hyvä syöminen menee mahaan parhaillaan. Tämä syöminen on "pannupizzaa", hyvin pitkälti paistettua kaurapuuroa, jossa on päällä tomaattia, juustoa ja sinihomejuustoa. Jos joku nyt innostui suunnattomasti tästä kulinaarisesta herkusta, voin selittää lyhyesti kuinka sen voi valmistaa.

Ota kulho. Laita siihen noin puoli desiä vettä pohjalle. Kaada sekaan vehnäjauhoja, joita on pussissa jopa muutama lusikallinen. Jatka ruisjauhoilla, joita on vähintään yhtä vähän. Lisää sekaan tarpeeksi kaurahiutaleita, jotta siitä tulee edes hiukan taikinaa muistuttavaa mössöä. Mausta suolalla, laita mukaan vähän leivinjauhetta, jotta voisi kuvitella että se muka kohoaisi johonkin. Sekoita lopuksi joukkoon muutama ruokalusikallinen öljyä. Kippaa koko komeus lämpimälle pannulle, litistele niin hyvin kuin pystyt. Lätki taikinan päälle siivutettu tomaatti, juusto ja homejuusto. Mausta millä haluat. Pidä kantta pannun päällä niin pitkään että juusto sulaa, anna paistua ilman kantta kunnes taikina on paistunut (n. 25 minuuttia yhteensä). Nosta lautaselle ja nauti. Oikeasti tästä tuli hyvää. Suosittelen kuitenkin samaa reseptiä pelkällä vehnäjauholla.

Ilta jatkunee telkkarilla, neulomisella ja viskikaakaolla.

Ai joo. Mä oon tässä jo jonkin aikaa pohtinut, että mikä olisi järkevin tapa vastata kommentteihin. Olisko parasta vastata omaan kommenttilaatikkoon, toisen blogin uusimpaan postaukseen vai seuraavaan omaan postaukseen? Mikä malli teistä olisi paras?

3 kommenttia:

Teija kirjoitti...

Olen joskus syönyt ihan tarkoituksella paistettua kaurapuuroa, ja se ei ollu ollenkaan pahaa :) Kuulostaa ihanalta sun iltas. Olen miettinyt ihan samaa kommenttien suhteen, vastaan milloin mihinkin. Yleensä seuraavassa postauksessani, tai jos esim. joulukalenterista on kysytty jotain yksityiskohtaisesti niin meen kysyjän blogiin vastaamaan.En tiedä mikä on paras.

Terhi kirjoitti...

Minäkin olen sekavastaaja. Jos nyt vastaan ollenkaan. Jos joku kysyy jotain spesofiä, ei blogaukseen liittyvää niin menen kommentoimaan kysyjän blogiin. Jos kehuu neuletta niin vastaan perään ja jos kommentoi jotain tosi mielenkiintoista niin saattaa päästä kommentoiduksi seuraavassa postauksessa. Ei kai kaikkien perässä voi juosta blogimaailmaa ympäri?

Sini kirjoitti...

Mä tykkään seuraavaan omaan postaukseen tai toisen lokiin vastaamisesta. Tai ainakaan mä en tykkää kun vastataan oman postauksen kommenteihin, koska mä en ikinä löydä niitä vastauksia. Tai etes muista käydä kattomassa.