milliinin vihreä joulu

Joulunpyhinä oli aikaa heilutella puikkoja (nukkumisen ja syömisen ja koiran hellimisen lomassa) ja nyt vasta huomasin, että kaikki ovat vihreitä.

Tuli yhdet sukat (taustalla näkyy uudet sohvatyynyn päälliset, esittelen tarkemmin kunhan valoa on paremmin),

alkoi toiset sukat (nämä valmistunee vielä tämän vuoden puolella, tänään edessä kolmen tunnin junamatka),

ja yksi pieni paita vauvalle (mallina Nuutti, joka saa sitä pitääkin kun kukaan ei oo tehny vauvoja just nyt). Lankoja jäi vielä, täytynee tehdä pipo ja töppösetkin tähän settiin.
On ihan hyvä että noita ohuita sukkia sitten kerrankin alkoi neuloontua ihan itselle, ne kun ovat niin ahkerassa käytössä että nämä tiikeriapinat ja kuningatarvyötiäset ovat jo poisheitettävässä kunnossa... Harmi, tykkäsin kyllä molemmista.

Joululahjatekeleet

Tämä on sitten ajastettu postaus, olen mitä luultavimmin edelleen kaukana tietokoneista ja interneteistä, siellä oikeassa maailmassa :)

Äiti toivoi lahjaksi Urchin-hattua, ja sai sellaisen ja vähän ekstraa päälle.

Tuo ei sitten ole kummassakaan kuvassa äitini, joka poseeraa.

Serkku sai lankaa. Vähän sellaista mitä nyt sattui tulemaan.
Tädille tein käsipyyhkeet, jotka toivottavasti ehtivät valmiiksi joulupakettiin. Tässä vaiheessa kun tätä kirjoitan, toinen on vielä vähän kesken...

24. luukku

23. luukku

Joulupuu on koristettu... (Toivottavasti teillä on hiukan tuuheampi versio) ...joulu on jo ovella.

22. luukku

21. luukku

En ole suosinut joulukalenterissani värillisiä kuvia siksi, ettei skannerimme oikein näe värejä, tai ainakaan näe värejä oikein. Tässä nyt kuitenkin muutama värillinen kuva (jossa on värit pielessä).

20. luukku

19. luukku

Hirveä kirja

Lupasin eilen esitellä isän joululahjan. Tämänkään lahjan paljastumisesta etukäteen ei ole pelkoa, isäni ei ole vielä eksynyt intteernettiin.

Hän on sen sijaan luonnossa liikkuja, kalastaja, sienestäjä, marjastaja ja on mukana hirvimetsälläkin. Siksi ajattelin hirvikeittokirjan olevan tarpeen.
Reseptit netistä, kannet, kuvitus ja sidonta omaa käsialaa.

18. luukku

Tähänastisen elämäni mukavin ilta yksin kotona

Mies lähti leikkimään kaverin luo (pelaamiseksi ne sitä sanoo...) ja minä jäin pienten poikien kanssa kotiin tekemään mitä huvittaa. Illan listalla oli

1) neulomista (Kashmir-kismirriä)
2) jotain hyvää syömistä
3) jotain hyvää juomista
4) telkkaria
5) arvontapalkinnon koostamista valmiiksi postittamista varten
6) kynttilöitä
7) isin lahjan turaamista valmiiksi (esitellään ehkä huomenna jos kerkee)
8) Johnny Cashia
9) lankojen hiplaamista ilman syytä


Cashin miekkonen laulelee tässä parhaillaan, kynttilät palaa (muttei tossa kynttelikössä, joka näyttää kolmihaaraiselta vaikka on oikeasti viisihaarainen, kun unohin ostaa siihen sopivia kynttilöitä) ja isin lahja on kuivumassa, jonka jälkeen katsotaan tarvitseeko se korjailua. Palkinto on myös paketissa, ja joku hyvä syöminen menee mahaan parhaillaan. Tämä syöminen on "pannupizzaa", hyvin pitkälti paistettua kaurapuuroa, jossa on päällä tomaattia, juustoa ja sinihomejuustoa. Jos joku nyt innostui suunnattomasti tästä kulinaarisesta herkusta, voin selittää lyhyesti kuinka sen voi valmistaa.

Ota kulho. Laita siihen noin puoli desiä vettä pohjalle. Kaada sekaan vehnäjauhoja, joita on pussissa jopa muutama lusikallinen. Jatka ruisjauhoilla, joita on vähintään yhtä vähän. Lisää sekaan tarpeeksi kaurahiutaleita, jotta siitä tulee edes hiukan taikinaa muistuttavaa mössöä. Mausta suolalla, laita mukaan vähän leivinjauhetta, jotta voisi kuvitella että se muka kohoaisi johonkin. Sekoita lopuksi joukkoon muutama ruokalusikallinen öljyä. Kippaa koko komeus lämpimälle pannulle, litistele niin hyvin kuin pystyt. Lätki taikinan päälle siivutettu tomaatti, juusto ja homejuusto. Mausta millä haluat. Pidä kantta pannun päällä niin pitkään että juusto sulaa, anna paistua ilman kantta kunnes taikina on paistunut (n. 25 minuuttia yhteensä). Nosta lautaselle ja nauti. Oikeasti tästä tuli hyvää. Suosittelen kuitenkin samaa reseptiä pelkällä vehnäjauholla.

Ilta jatkunee telkkarilla, neulomisella ja viskikaakaolla.

Ai joo. Mä oon tässä jo jonkin aikaa pohtinut, että mikä olisi järkevin tapa vastata kommentteihin. Olisko parasta vastata omaan kommenttilaatikkoon, toisen blogin uusimpaan postaukseen vai seuraavaan omaan postaukseen? Mikä malli teistä olisi paras?

17. luukku

... Ja laitetaankos pesä myös pikkulinnuille?

Lahjontaa, raitaa ja palkintoja

Ihan ensiksi haluan kiittää ihanaa snytäni Merjaa, joka muisti minua joulupaketilla. Harkitsin sen avaamisen siirtämistä jouluksi ehkä minuutin. Avasin sen jälkeen sen Kisun kanssa eteisen lattialla. Tämän jälkeen hoin toisen minuutin ihanaihanaihana, jonka jälkeen ajattelin blogata tästä mahtavuudesta, josta tuli mieleeni, että puuvilla on valmistunut jo pari päivää sitten.

Eli toiseksi esitän pahoitteluni maavillaa veikanneille ja onnitteluni puuvillaa veikanneille. Arvonta seuraa kuvan ja kuvailun jälkeen. Jos olet kiinnostunut vain siitä, satuitko voittamaan, voit skipata seuraavan lässytyksen.

Siitä tuli ehkä piknik-alusta tai pienenpieni torkkupeitto tai kissan peitto tai vauvan peitto, en tiedä. Reunat tosiaankin lerpattavat ikävästi, luotin liikaa silitysraudan voimaan. Voi olla, että virkkaan ne vielä uusiksi, jos tämä täytyy toiseen kotiin lahjoittaa. Kisumirrialusena tai -päällisenä tämä kuitenkin kelpaa näinkin, eikä meikäläisenkään koivet harmiinnu tuosta, eli olkoon tällä erää sellainen.

Arvonta suoritettiin perinteisesti hatusta vetämällä. Kirjoitin puuvillaa veikanneiden nimet lapuille ja pakotin juuri kotiin pölähtäneen Miehen ottamaan piposta yhden lappusen. Voittajaksi tällä menetelmällä arpoontui Teija. Onneksi olkoon! Laita mulle sähköpostilla osoitetta tulemaan, niin laitan sulle jotain kivaa tulemaan. Ja tuo lahjonta tuossa tunnisteessa viittaa sitten siihen, että Merja mua lahjoi, eikä siihen, että tämän kilpailun tuloksia olisi jotenkin lahjonnalla vääristelty :)

16. luukku

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

(Minä äitin kummipojan kanssa uimassa toissakesänä)

15. luukku

Joululahjaideoita sellaisille, joilla on jo kaikkea...

elämä on yhtä juhlaa

Eilen oli melkoinen päivä. Aamulla heräsin puoli viisi, kävin töissä, menin Kipakoiden pikkujouluihin (joissa oli tosi hauskaa!), kävin taas töissä ja menin kaverin synttäri-valmistujaisiin (joissa oli myös tosi hauskaa). Sankari sai lahjaksi tällaisen milliini design -tuotteen:
Se saattaa näyttää hyvin paljon h&m -teepaidalta... joka se ennen noita töherryksiä olikin.
Juhlista kotiuduin kahdelta yöllä, nukuin huonosti muutaman tunnin ja menin taas töihin kuudeksi. Täytyy myöntää, että tänä viikonloppuna on saanut vähän unta ja sekin on ollut huonoa, koko ajan on nukkuessa jotenkin valmistautunut siihen, että kohta pitää herätä.

Näin kun tarkemmin miettii, niin tuli juhlittua jonkin verran ja siinä välissä tehtyä töitä.

Tänään käytän aikani kotirouvailuun (tein pizzoja, tiskasin, siivoan, neulon miehelleni, leikin lasten kanssa) ja nukun kunnon päiväunet.

14. luukku

Lahjalaatikosta saisi tulla myös leikkejä tämän riiviön kanssa.

13. luukku

Tänä jouluna haluaisin lahjaksi aikaa näiden karvapalleroiden seurassa.

12. luukku

11. luukku

Eko-pukin pajalla

Jokunen osa tekemättömistä tekeleistä on edennyt tehdyiksi, ja ompelusten pino pieneni huomattavasti. Pari hameenhelmaa sain vihdoinkin ommeltua ja pari joululahjaa tuotettua.

Nämä joululahjat uskallan blogissani paljastaa; saajat eivät varmastikaan edes ole tietoisia blogin olemassaolosta.
Laukuissa materiaaleina jämäpaloja mekkokankaasta, huopuneita villapaitoja, aamutakkia ja vuorikankaana paria kauluspaitaa. Päätettiin tehdä kierrätyslahjoja tänä vuonna... Menkööt tämä nyt viikon ekoteosta.

10. luukku

Piirsin kuvan Miehestä ja Kössistä. Mies on tunnistettavuutensa takia leikattu kuvasta pois. (Paidassa ois lukenu NINE jos joku haluaa tietää)

Nyt kun lemmikit on käyty läpi, seuraa jotain ihan muuta.

Toimitus vastaa

Sen sijaan, että olisin ollut ahkera ja mennyt työkkäriin, tein kaikkea epämääräistä ja tarpeetonta. (Miehelle ja muille tulevaisuudestani huolestuneille tiedoksi, että sain hoidettua tämänhetkisen asiani netitse ja palaan sinne henkilökohtaisesti kunhan paperit on käsissä) (johon ei mene pitkään, viimeinen kurssi pamahti opinto-otteeseen aamulla)

1) Suoristin hiukset ja valitsin päälle kivoimmat vaatteet (vaikka mulla ei oo minkäänmoista aikomusta lähteä täältä ulos).
2) Lueskelin vanhoja akkain-, sisustus- ja käsityölehtiä (vaikka mulla ei oo kiinnostusta sisustaa tai haaveilla).
3) Silitin kissoja, he tuntuivat vaivaantuvan tästä aamupäiväunien keskeyttämisestä (mutta voiko olla hiplaamatta ja hokematta mahamahamaha jos ne sitä oikein tarjoaa...).
4) Luin blogeja.
5) Neuloin ja suunnittelin uusia neulomuksia.
6) Otin hölmöjä kuvia, käsittelin niitä ja poistin suurimman osan, koska ne olivat niin hölmöjä.

Ja kello on vasta yhdeksän aamulla.

Aiemmin elämässäni olisin halunnut olla muotitoimittaja. Nyt tiedän, että vielä parempaa on olla tyhjäntoimittaja. (eihän oikea toimittaja voisi käyttää näin paljon sulkeita)

9. luukku

Se toinen oli pitkäkarvainen. Höpö Viljami.

Sukat kaiken sutinan keskellä

Eräät sukat valmistuivat. Ihan isänpäiväsukkien jämistä nämä eivät syntyneet, varteen piti laittaa muutama raita toista pätkärääkättyä sukkalankaa. Minusta sopii noihin oikein hyvin. Siitä heräsikin kiinnostus raidoittaa näillä langoilla yhdet sukat kokonaan... Toistaiseksi projekti on lykkääntynyt, kun jostakin syystä tällä hetkellä ei kiinnosta selvitellä sotkeutuneita lankoja koko ajan.

Tässä on sata ja miljoona erilaista projektia kesken. Kaikkia lankasotkuja en ole edes Rävelöinyt, ja sen lisäksi vielä ompeluksiakin odottaa vino pino. Osa on joululahjoja, osa synttäri- sun muita lahjoja ja osa tulossa itselle tai tulevaisuutta varten tai ihan muuten vaan. Yhtä mekkoakin pitäis neuloa jos sen aikoo valmistujaisiinsa päälleen tökätä...

Eli takaisin pajaan.

8. luukku

Ennen kissoja, mulla on ollut myös hiiriä. Valkoisia ja mustapilkkuisia. Tänään Töpö Valtteri.

7. luukku

Pienen juhlapäivän kunniaksi tehdyn sivupolun jälkeen palaamme takaisin lemmikeihin. Mitä kauemmas ajassa mennään, sitä epämääräisemmiksi käy muistikuvat ja samalla myös piirrokset. Ensimmäisestä kanistani Mustakorvasta muistan vain sen, että se oli iso, valkea ja sillä oli mustat korvat.

6. luukku

Kuin kaksi marjaa

Saapasjalkakissa

Unto Armas Alfonso Mononen

5. luukku

Kaneja on minulla ollut ennen Ottoa ja Pöpöäkin. Nämä kaksi pupulaista olivat lainassa luonani vain yhden kesän ala-asteikäisenä, ja muuttivat syksyllä takaisin sinne mistä olivat tulleetkin. Musta oli Veli Kani, ruskea Pupu Söpö. Taisivat kylläkin olla molemmat tyttöjä... Suttuinen kuva johtuu siitä, ettei näistä pupusista ole kuvamateriaalia tallessa enkä muista heitä enää kovin hyvin.

4. luukku

Eilisen Otto-pojan sisko tai äiti tai joku sukulainen (alunperin navettakaneja) Pöpö.

Kirjoneulojan kootut salaisuudet

Joistakin varmaan tuntuu, ettei pysy perässä kun täältä tulee päivitystä useaan kertaan päivässä. Itsestä ei tunnu siltä, kun joulukalenteri on ajastettu. Valitan, välillä täytyy päivittää koko ajan :)

Näinä salaisuuksien aikoina erään salaisuuden uskallan paljastaa. Neuloin SNY-ystävälleni kirjoneulesukat, joita en ole vielä esitellyt.
Minulle vähän isot, kokoa 39.

Tämäkin hetki on jaettava teidänkin kanssanne (-kin -pääte viittaa siihen että olen käyttänyt tätä jo modepassissa pällisteltävänä). Kattokaa, mä taidan osata käyttää tota konetta. Lopputuloksia joulun jälkeen. Juuri siksi.

3. luukku

Kaikki varmasti tunnistivatkin Unton ja Kisun. Seuraavaksi tulee muita lemmikkejä, joita minulla on vuosien varrella ollut. Tässä tällä kertaa Otto-pupuliini.

Vinkkejä ja muita ihania

Luen ainakin sataa miljoonaa blogia, tai no ainakin noita 234 bloglinesissä ja 40 blogilistalla ja 4 muuta jotka eivät suostuneet kummankaan palvelun käytettäväksi. Nyt on PAKKO listata niistä suosikkini. Älkää surko, jos oma bloginne ei päässyt listoille, se voi johtua ihan vaan siitä että mulla on laho pää, tai että en oo käynyt blogissanne viimeisen parin viikon aikana. Listasin näitä oikeastaan siksi, että joku voisi löytää tästä vielä uuden hauskan tuttavuuden.

Käsityöt, neuleet, lifestyle:

Tytin ja Nastin Pujoliivi
Markan solmussa
Marjutin neuleet
Tuulian Louhittaren luola
Kirsi Är:n Neuletiheys
Siisi on herännyt! En huomannutkaan.
Outi: Kerällä
Lotan Myy Maaria

Muoti ynnä muu siihen liittyvä:

Midinetin Kissankehto
Freelancer's Fashionblog
Idhrenin Heijastuspinta

Luonto ja luonnonsuojelu, ympäristö ja terveys ja muu vouhotus:
Noora Vanhasen Kemikaalicocktail
Karitan Villi Pohjola

Kuvat kertoo että mulla on nyt tälläsiä ihan omana eikä vaan käymässä. Titityy.

Pakko on myös suositella Teijan joulukalenteria. Mulla on tietokoneen vieressä koukusta roikkumassa muovipussi, missä on puikot, kahta lankaa ja pari kummallisen mallista tilkkua. Miehelle ilmoitin, että se on mun joulukalenteri. Se sanoi, että hienosti keksitty.

2. luukku

1. luukku

Joulukalenteri aukeaa! Tämä minun joulukalenterini muistuttaa perinteistä siinä mielessä, että joka luukun takaa löytyy kuva. Samalla pääsen verestelemään piirustustaitojani. Joulun lähestyessä kuvatkin alkavat muuttua jouluisemmiksi...

Lii Laa

Mulla on uudet hiukset ja uudet rillit. Ihanaa.

Ja ihanaa on sekin, että hiuksissa on nyt enemmän omaa väriä kuin värjättyä. Vihdoinkin!

Ja mä viihdyn täällä viidakossani. Paitsi en osaa hymyillä kuvissa. Olen kateellinen niille, jotka pystyy joka räpsäisyyn väläyttämään kauniin hymyn... Minun hymyni näyttää siltä kuin kaivaisin jotakin kielellä hampaanvälistä(kts. ylläoleva kuva). Siksi usein jätänkin yrittämisen sikseen ja näytän kuvissa vain kovin myrtsähtäneeltä.

Yritän kovasti töitten välissä (mulla oli aamulla 5.00-9.00 töitä, ja sit 17.00-19.00) ehtiä joulumarkkinoille, Lutakon rock-kirppikselle ja säätämään noita laseja, ne painaa vähän korvan takaa. Ja seuraavassa töitten välissä (19.00 - 06.00) pitäis sit viettää vuoden ainoita pikkujoulujakin. Miksi kaikki pilleet järjestetään niinä viikonloppuina, kun mulla on töitä?

Jännää, ekat joululahjat on jo paketissa vaikkei vielä oo ees joulukuu...

(Olis varmaan paremminkin voinut käyttää tän 160. postauksen)