Raivona raitoja

Elämä on taas kiitänyt hurjaa vauhtia eteenpäin, melkein ehtii välillä istahtaakin, joskaan ei koskaan koneen ääreen...

Sain vihdoinkin kuvattua pipon ja lapaset jotka sain valmiiksi jo loppukesästä. Hyvin on ollut käyttöä töissä pihalla seisoskellessa. Olisi tulossa loppulangoista pieni kaulahuivikin. Näissä vermeissä varmasti näkyy keväthangilla, ei pääse päiväkodin täti katoamaan!

Ja olympianeuleeksi kaavailtu villahaalari, joka ei ehtinyt olympialaisiin, ehti kuin ehtikin kuitenkin ennen pakkasia valmiiksi. Sain jopa vetoketjunkin ommeltua paikoilleen. Tämähän siis käväisi valmiina jo viime talvena, mutta totesin suunnittelussa ongelmia (eli lahkeet ja hihat tulivat liian kapeat, ei mahtunut riittävästi pukinetta alle) ja ajattelin pistää kokonaan uusiksi. Nyt siihen tuli muutenkin lisää kokoa, toivottavasti mahtuu koko talven ja osan kevättäkin...

 Ja jämälangoista lapaset. Onneksi mummo alkoi tekemään näitä lisää niin ei tarvitse enempää ahkeroida :)

Sit lapsi tarviis vielä sukkia ja kaulurinkin. Ei kai sitä muuta äiti voi kuin tehdä. Vaikka kaikkihan sen tietää ettei suutarin lapsella ole kenkiä. (Mut sitten ei varmaan ollut myöskään niin, että itse suutarilla oli miljoonia kenkiä...)

Kaluston kohennus

Pientä pintaremonttia

Löysin kotikotoa vanhan kiikkustuolini. Se oli lapsena niin ihana! Vuodet leikkimökissä olivat saattaneet sen aika surulliseen kuntoon.

Pari iltaa siinä meni, ja johan näytti paremmalta. Nyt kelpaa Ipanan kiikutella.

Idea+2xlomaviikko+jämälangat=neuletakki+kipeät hartiat

Siinä kaava tähän takkiin.

Luulin keksineeni ihan itse mullistavan idean tehdä etukappaleisiin lisäyksiä ja kääntää ne taskuiksi, ja sitten huomasin, että on olemassa Goodale. Kopioin siis alitajuisesti jonkun toisen ideaa.

No, lopputulos on mielestäni kuitenkin kiva ja toimiva, ja se on tärkeintä. Eihän tämä nyt kuitenkaan mihinkään massatuotantoon ole menossa. Hyvin se päälleni sopii vaikka itsetuntoni ja kokemukseni itsestäni luovana nerona kokikin kolauksen ;)

Langat ovat jämiä erinäisistä asioista. Kuten esimerkiksi vihreä tästä, joka valmistui ihan hetki ennen kuin aloitin takkia. Nuo näppylät yläosassa on helmiä.

Sininen on ostettu Ipanan takkia varten, tulipa sitten varattua vähän reilummanpuoleisesti lankaa...
Ipanan takki on ihan perus pappatakki. Käytetty tuona kuvauspäivänä ja kaverin häissä. Nyt on jo avuttoman pieni!

Ja violetin hankin harmaan pariksi kun kuvittelin tekeväni käsipyyhkeitä. Joo, merseroidusta puuvillasta. Arvaatte varmaan miksi jäi toteuttamatta... Se, mitä harmaasta lopulta tein, on tämä. Jota on tullut käytettyä ehkä kaksi kertaa. Tämäkin jäi pieneksi jo aikaa sitten.

Nyt on työn alla erittäin kesäinen setti: pipo ja lapaset. Näihin Suomen kesiin.

 (Kukkakuvat mökiltä juhannuksena otettuja)

Neuloosi, neuloo se

Kakara on kasvanut ja äidillä on taas neulomiseen aikaa, bussimatkalla töihin ja perinteiseen tapaan hiekkalaatikon reunalla istuskellen.

Bussimatkoilla onkin tehokkaasti saatu sitä isoa säkillistä keskeneräisiä tehtyä ja enemmänkin. Lankaa en ole ostanut puoleen vuoteen juuri yhtään (kerien laskemiseen riittää sormet ja varpaat, kyllä se on aika vähän!), joten voisi luulla, että varastokin on vajunut, mutta totuus näyttää toisenlaiselta...

Työn alla on sitten vielä Ipanan villapuku ensi talveksi, itselle neuletakki puuvillasta, isälle huoparukkaset (edelleen, vaikka piti jo toissajouluksi olla) ja neulepaita, joka ei tunnu yhtään kiinnostavan, ei vaikka sen kuinka monta kertaa sieltä kaapista nostaisi esiin.

Loma on ohi, mutta kesä jatkuu!

Kesällä saa tehdä mitä tyynyliinoja lystää

Kävin kangaskaupassa. Kuljettelin hetken käsissäni sinikuvioista kangasta, josta aioin lattiatyynyyn uutta päällistä. Sitten näin palalaarissa tämän. En vieläkään osaa päättää, onko se hauska vai ihan kamala, mutta ainakin se herättää tunteita...

Sitä oli sen verran, että sain myös sohvatyynyihin uudet päälliset. Edelliset päälliset näkyvät ainakin edellisessä kassipostauksessa siinä taustalla. Ne ruskeat, joissa on pandoja.

Liivimekko on edelleen vaiheessa. Saas nähdä tuleeko siitä mitään.

Oli kesäkesäkesä

Omaa puutarhaa meillä ei vieläkään ole, mutta päätimme tehdä parvekkeellemme jotakin, joka olisi mahdollisimman lähellä sitä. Minimoimme kalusteet ja maksimoimme kasvit!

Sateisen päivän käytin istuttamiseen. Aurinkoisella ilmalla olisikin ollut liian kuuma, on se sellainen kasvihuone.

Yksi parvekelaatikollinen yrttejä.

Toisessa meloneja ja herneitä, vielä mahtuisi jotakin, kunhan vaan keksii, mitä...

Kukat ovat ruukuissaan, tämän enempää ei-syötäviä tänne ei tule.

Tomaatintaimet odottavat istuttamista, ajattelin ostaa kasvusäkin, heittää sen tuohon laatikon pohjalle ja tyrkätä taimet siihen.

Amppelipaikat ovat vielä tyhjillään, koska amppelimansikoita ei kaupoissa vielä ollut.
Nyt sitä vaan istuu ja imee itseensä tätä vehreyttä. Jospa sitä tällä taas jaksaisi siihen asti, että löytyy se oma pieni pihatilkku.

Laukku, laukumpi, laukuin

Kun kesä koitti, alkoi tuntua typerältä raahata työmatkoilla mukana jättimäistä puolityhjää reppua. Eikä se oikein sopinut kevättakin kanssakaan, eikä sen kanssa ainakaan kipukopukenkiä passannut laittaa.
Vaikka minulle ei tyyli olekaan ollut tärkeintä nyt viime aikoina, olisi ehkä hyvä edes vähän ajatella mitä yhdistelmiä sitä päällensä virittelee kun lähtee kuljeksimaan...

Olin joskus viime syksyn taitteessa hankkinut eri vahvuisia pellavakankaita, ties mitä silloin olin ajatellut niistä tehdä, ja nyt ne sitten pääsivät uuteen elämään erilaisina laukkuina. Ohuempi kalanruotopintainen päätyi toissapostauksen äitienpäiväkasseiksi, tästä vahvemmasta tuli sitten itselle työmatkakassi.

Lapsuuteni tyynyliina meni miltei siltään vuoriksi. Jostakin itsellenikin tuntemattomasta syystä olen jemmannut jos vaikka vallan minkäsorttista hilaa ja vitkutinta, joita sitten pääsin vihdoin käyttämään laukun hihnassa. Näin voin muutella laukkua kaksisankaiseksi kädessä kuljetettavaksi laukuksi tai olan yli kannettavaksi laukuksi hihnan pituutta muuttelemalla. Sain aikaiseksi myös yksinkertaisuudessaan nerokkaan systeemin jolla laukun voi muuttaa repuksi:

Laukun pohjassa on yksi lenksu lisää, josta hihnan saa pujotettua läpi. Kun sen napsauttaa taas omalle paikalleen, laukussa onkin -tadaa- olkahihnat ja sen saa heitettyä selkään. Olen päässyt pari kertaa testaamaan tätä ominaisuutta kantaessani hiukan painavampaa kampetta töistä kotiin, ja kyllä, kaikeksi hämmästyksekseni se myös toimii. Lyhyempi hihna jää silloin myös näppärästi laukun alle piiloon, samoin kuin olalla kuljetettaessa.

Täytynee nolona tunnustaa, että ne muut ompelukset, joita olen viime aikoina yrittänyt värkkäillä, eivät ole ihan näin hyvin onnistuneet. Ihan vaan yhden esimerkin mainitakseni päätin, että Ipanalle ostetaan sitten kuitenkin lippis ihan jostakin kaupasta.

Tavoitteena on askarrella tässä lähiaikoina farkuista liivihame, katsotaan tuleeko siitä esiteltävää vai pitääkö alkaa selailemaan pikaisesti jonkun verkkokaupan sivuja...

Kaikki on vinksin vonksin

Pienet kädet on sielläkin auttamassa missä ei varsinaisesti tarvittaisi apua. Niinkuin nyt esimerkiksi levyhyllyjen uudelleenjärjestelyssä. Äiti kyllästyi keräämään niitä lattioilta ja isä pelkäsi että niille tapahtuu jotain.

Nyt on levyt lasiovien takana suojassa. Kunhan saadaan vielä tehtyä toinen retki Ikeaan tai saadaan joku käymään siellä meidän puolestamme niin saadaan lisää välihyllyjä ja sitä myöten lisää tilaa.

Meillä täällä huvikummussa ei ole niin justiinsa onko se hylly sitten se tammenvärinen vai sitten vaikka se kirkkaanvihreä... Ja sitten kun saan hulluuteni täyteen kukoistukseensa ja maalattua kunnostusta odottavat kalusteet niinkuin olen ajatellut, kaikki erivärisiksi, olemme päässeet asian ytimeen eikä varmaan enää pistä silmään se että matto ja verho eivät ole ihan samansävyistä punaista...

Ja eikun vaan heikun keikun seuraavaan kertaan. Kirjoittelen taas jotain kunhan kiireiltäni ehdin.

(Kesälomaan enää 5 päivää!)

Uusi alku

Terve!

Näin elämäni toisen äitienpäivän kunniaksi ajattelin elvytellä pienoista blogiparkaani. Tuli vain sellainen olo, että nyt on sen aika.

Vaikka elämässä on tapahtunut sitä ja tätäkin, käsityörintamallakin, en jaksa väsyttää niitä muutamaa mukana roikkunutta lukijaa kilometripostauksessa siitä mitä on jäänyt väliin vaan hyppään suoraan tuoreimpiin.

Äitienpäiväksi teimme mummoille yhteistyönä poikasen kanssa kauppakassit. Minä ompelin, lapsi sai hoitaa kuvituspuolen. Taitaa pojassa olla jotakin graafisen suunnittelijan vikaa jo näin puolentoista vuoden elämänkokemuksella, kun jätti koristelun näin tyylikkään pelkistetyksi :) Äiti ainakin tykkää, saas nähdä mitä mummot on mieltä!

Vasemmanpuoleisessa on kuulemma kissa. Oikeanpuoleinen on ilmeisesti salaisuus kun siitä ei kerrottu mitään.

Kissoista puheen ollen, ne voivat paksusti ja ovat edelleen mamman kultia ja toistensa kavereita. Sen lisäksi Untolla on yksi kaveri lisää. Kisu ei niin välitä tästä silittäjästä vaan ennemmin kiertää kaukaa...

Itse sain lapseltani päiväkodissa askarrellun lahjan ja muutaman onnenkyyneleen silmäkulmaan.