Näin elämäni toisen äitienpäivän kunniaksi ajattelin elvytellä pienoista blogiparkaani. Tuli vain sellainen olo, että nyt on sen aika.
Vaikka elämässä on tapahtunut sitä ja tätäkin, käsityörintamallakin, en jaksa väsyttää niitä muutamaa mukana roikkunutta lukijaa kilometripostauksessa siitä mitä on jäänyt väliin vaan hyppään suoraan tuoreimpiin.
Äitienpäiväksi teimme mummoille yhteistyönä poikasen kanssa kauppakassit. Minä ompelin, lapsi sai hoitaa kuvituspuolen. Taitaa pojassa olla jotakin graafisen suunnittelijan vikaa jo näin puolentoista vuoden elämänkokemuksella, kun jätti koristelun näin tyylikkään pelkistetyksi :) Äiti ainakin tykkää, saas nähdä mitä mummot on mieltä!
Vasemmanpuoleisessa on kuulemma kissa. Oikeanpuoleinen on ilmeisesti salaisuus kun siitä ei kerrottu mitään.
Kissoista puheen ollen, ne voivat paksusti ja ovat edelleen mamman kultia ja toistensa kavereita. Sen lisäksi Untolla on yksi kaveri lisää. Kisu ei niin välitä tästä silittäjästä vaan ennemmin kiertää kaukaa...
Itse sain lapseltani päiväkodissa askarrellun lahjan ja muutaman onnenkyyneleen silmäkulmaan.
3 kommenttia:
Uusi alku, kiva juttu. Blogisi on lukulistalla ja piti kyllä hetki miettiä, että kukas sen takana piileekään. Ihania taideteoksia lapsesi teki, niillä on tunnearvoa. Ja kyllä mua ainaki kiinnostaa käsityöt, ne "vanhatki". Hyvvää äitienpäivää!
Hienon pelkistetyt kauppakassit tosiaan! Ja en ihmettele, että kyynel tirahti, kun saa (noin pieneltä) lapselta noin hienon perhosen. :)
:) Kiva kun päivitit ! Puolitoistavuotias daideilija...juurihan hän syntyi! Hyvä ihme kun aika menee...Terkuin Teija
Lähetä kommentti