Lomalla, lomalta, lomalle.

Koska kirjoittaminen ei nyt maistu, tarjoan vähän tekstiä ja paljon kuvia. Voi olla, että blogi jää samantien pienelle lomalle. Ehkä sen jälkeen kirjoittaminenkin maistuisi.

Itse tulin lomalta sieltä mistä olen kotoisin tämän viikon alusta. Löysin sieltäkin keskeneräisiä neuleita. (kuvattu telkkarin valossa, kun ei malta.)
Purin tuon kolmannen lapasen ja neuloin noihin pääkalloilla kirjailtuihin peukalot. (ihan oikeasti, olin jaksanut tehdä nuo kuviot silmukoita jäljitellen mutten neuloa peukaloita.)
Tein sitten sopivan pellepiponkin settiin. Tuskin tuota missään julkisella paikalla kehtaa käyttää, jätinkin nuo sitten sinne maalle. Sielläkin oli satanut ihan kiitettävästi lunta.
Omenapuut eivät jaksaneet kaikki painoa kestää, tosin olikin suunniteltu että niitä ensi keväänä karsittaisiin.
Kotona olin jo ennen lomaani valmistanut lapsille yllätyksen, jota jotkut voisivat pyhäinhäväistykseksikin sanoa. Tää se vaan kasvattaa sadanviidenkympin arvoisessa soppakulhossa kissanheinää... Mut on toi vaan nätimpi tuossa pöydällä kuin kaapin perällä. Ja huomattavasti nätimpi kuin se lihalaatikko, jossa tuota ennen kasvatettiin...
Kissat ihan selvästi paheksuu.

Unto täytti maanantaina kolme. Miten se voi! Minun pikku mykkyrä ei olekaan pentu enää. Juhlittiin sillä, että postissa tuli Satunnainen Ystävällinen Teko, pari kissanminttupussukkaa. Ihan mahtista. Kyllä nyt kissojen kelpaa. Saa aina entiset täytteet roskiin, pussin pyykkiin ja uutta tilalle, ei tartte ommella aina uutta lelua. Kissatkin ovat siis siirtyneet kestoiluun...


Unto sai noiden pussukoiden lisäksi uudet valjaat. Viikonloppuna pääsee sitten niiden kanssa pihalle jos säät vaan suosii. Kisu tuskin lähtee, ehkä korkeintaan nenänsä pistää hetkeksi ovenraosta. Mut otetaan mukaan kuitenkin, ettei parka luule ettei hänestä pidetä.

Mun täytyy tästä lähteä neulomaan itselleni uusia sukkia. Kun ohuita ei oo enää ehjiä yksiäkään!
(suutarin lapsella ei ehkä ollut kenkiä, neulojalla on edes reikäiset sukat.)

Oikein Nurin

Heipä hei.

Täällä sitä ollaan vaan neulottu. Sitä olympianeuletta tietenkin, josta tuli henkistä kultaa eli sain ajoissa valmiiksi. Tosin mies ei ole vielä sitä viimeiseen kertaan sovittanut, eli voi vielä tulla takapakkia... Pidetään peukkuja pystyssä että se sopii blokkaamisen jälkeenkin. (jotenkin en osaa sanoa "pingottaa" jos tekelettä ei oo nuppineulojen kanssa pingotettu tiukalle niinkuin tätä, kasteltu vaan ja aselteltu muotoonsa kuivumaan...) Kuvassa se on vielä blokkaamati, siksi alareuna römpöttää rumasti.

Eikä se mun mieskään ihan noin pelottava ole.

Sitten on käyty Tuulian paitapajassa opettelemassa uusia taitoja ja kärsivällisyyttä uudelleen. Tuon neulomispajan lisäksi voisin tarvita esim. kolmiulotteisen ajattelun pajaa ja viikon mittaista kurssia ohjeen lukemisen opetteluun. Ihan järjettömän hauskaa siellä oli ja etenkin kaikki pikku vinkit ja kikat olivat jakamisen arvoisia. En pistäisi pahakseni vaikka olisi enemmänkin tuollaisia, ja vaikka järjestettäisiin yksittäinen kikkapaja...

Tuolta tultua purin Viherpippuritakin (ja sain siitäkin mitalin Aerial Unwindissa eli purkamislajissa), koska hihapyöriöt eivät istuneet kunnolla ja se on siksi jäänyt vähälle käytölle. Muuten tykkäsin ideasta ja mallista tosi paljon, joten olisi harmi pitää sitä kaapin perälle upotettuna... Aloitin sitä uudelleen TTS-metodilla, ja kummasti sitä jo muutamassa päivässä unohtaa mitä tuli (jotenkuten) opittua tuolla pajassa. Aika monen purkamisen jälkeen nyt alkaa jo tulla jonkinlaista tulosta.

Ajattelin yrittää saada tässä kuussa suurimman osan keskeneräisiä valmiiksi, pois pusseista vaatehuoneen naulakosta roikkumasta. Ne jotenkin henkisesti roikkuu myös mun takaraivossa ja tulee saamaton olo. Ja kukkien mullat pitäis saada vaihdettua kanssa. Edes tänä vuonna...

Tuo ihmeellinen paprika kukkii. Ajattelin viime syksynä, että pidän tuossa ja heitän sen pois kun se kuolee. Nyt tuntuu, etten taidakaan päästä siitä eroon.