Tämän neuleen suhteen minulla oli vielä kesällä suuret odotukset. Toivoin tästä sellaista rentoa, laskeutuvaa, kimonomallista takkia. Ei mitään ihmeellisiä kikkailuja, suoria kappaleita ja yhdellä napilla kiinni. Ajatus oli ehkä hyvä...
Oli ehkä hyvä myös se, ettei tämä vielä kesällä valmistunutkaan. Saapahan hävetä tuolla kaapin pohjalla nämä talvikuukaudet, nähdään keväällä uudestaan. Jospa ne kauneusunet tekisivät mitä lupaavat.
Lisänä vielä ehkä maailmankaikkeuden upein stailaus tyyliin "vaihan noi tuulihousut noihin lattialla retkottaviin mustiin" eikä poseeraaminenkaan ole tahallista.
Kaiken muun pettymyksen lisäksi lanka oli kamalaa neuloa ja vielä kamalampaa päätellä. Plus Kisun tassuttelu sylissä neulomisen aikana sai jo melkoista röpöä aikaan. Ja kun pintakin näyttää parhaimmillaan VHS-nauhasta kudotulta. Terve ja heippa.
Loppuun vähän lankapornoa, lohdutukseksi. Taidan lähteä tämän langan kimppuun, lohdutukseksi.
1 kommentti:
Hei! Olenko oikeassa, jos oletan, että se on Raasikun (Aade) lankaa? Kivat värit!
Lähetä kommentti