Mökkilomalla aivot rentoutuvat ja tuottavat uusia inspiraatioita

Onpas nyt ollut mukavaa. Nyt on vietetty juhannus yhdellä mökillä,

Unto riekkui sohvan kanssa

Kisu telttaili tuolin päälle heitetyn peiton alla

sen jälkeiset kolme päivää toisella, ja matkalla kotiin käytiin vielä kolmannella.

Sain kaksi pientä ahventa ja särkiä, jotka vapautin

Vanhus halusi leikkiä, vaikkei olisi jaksanutkaan

Paluu arkeen on ollut leppoisaa. Sen kunniaksi päällystin tänään keittiön tuolit uudelleen (ja heti kotiin tultua rakennettiin taas levyhylly kuntoon, nyt siinä on pyörätkin alla, ja minä sain käyttää porakonettani)

Mies ihastui kankaaseen. joten päällystin kaksi tuolia tällä

Ja ne neljä, jotka pöydän ääressä kököttävät, saivat ylleen parvekkeelta tuttua raitaa

Ja nuo ne vaan jaksaa kukkia. Äitienpäivänä aloittivat.

Hedelmäastia ammottaa tyhjyyttään

Luovuudessa luovimassa

Hihhih.

En osaa kirjoa/kirjailla/värittää langoilla, mut illalla tuli semmonen olo että pitäis.

Kun löyty vahingossa hyviä kankaita ja hyvä ideakin.

Kyseessä on siis ilmeisesti ruokatabletiksi tarkoitettu neliönmallinen reunoista kantattu kankaanpalanen. (silittämättä, näkyy toi kirjontakehyksen painaumakin... laiska? minäkö? ei vaan innokas kuvaamaan! ei kerkee silitellä)


Ai että oon ylpee. Ois joku joka ton homman osaa varmaan saanu parempaa aikaiseksi, mutta oon silti ylpee. Ja tahtoo lisää heti! Tähän jää koukkuun!

On sillä uniset tossut

Tein itselleni unisukat, jotka alkoivat koko ajan enemmän ja enemmän muistuttaa vauvan liinailutossuja: iso pullea osa jalkaterälle, ohut ja pitkä varsi. No ne on sitten aikuisen unistelutossut.

Yritin ottaa tästä kuvaa, mutta se osoittautui hyvinkin haasteelliseksi näissä olosuhteissa. Kaikissa kuvissa, joissa valo riittää, on mukana jotakin ylimääräistä aika strategisissa paikoissa.
Untosta tää on hyvin jännää. Aivan kummallista ja melko ihmeellistä.
Kisu taas ei jaksa kiinnostua enää. Kyllähän näitä on täällä nähty.

Sukissa teräosassa Dropsin Alpacaa ja Sea Woolia neulottu yhdessä, varressa pelkkää Alpacaa.

Purkitettua omaisuutta

Saatoin eilen tulla sanoneeksi, etten lajittelisi lankoja enää koskaan ja saatoin ehkä mainita, etten jaksaisi enää ainakaan omia lankojani hiplata. No näin tässä nyt kuitenkin kävi. Roskisdyykkaus on hyvä pariskuntaharrastus. (paitsi sitten on kaikki nurkat täynnä ihanaa tavaraa)


Kun sain nuo purkit viimein pestyä ja kuivattua, piti niihin heti saada jotakin laittaa (eli jämälangat paksuuden mukaan). Kannet olivat varmaankin jo ruostuneet kun niitä ei ollut. Mies ehdotti ruudullista kangasta, jota mulla ei ollut, mutta näitä pitsiliinoja piisaa edelleen. Sopii sitäpaitsi aiheeseen.
Ne on meidän karvahousupoikienkin mielestä niin hienot, että piti laittaa parvekkeelle. Joku lukkomaakari (se punainen) kyllä aika pian keksii miten saa solmun auki ja narun nieluun ja sitten siitä purkista vaan lisää... Ja sitten tulee hiekkalaatikkoon jos jonkinmoista koristetta.

Tänään hän tulee

ja läväyttää verkkokalvoillenne kuvan, jollaista ei olla tässä blogissa nähty varmaankaan ihan vähään aikaan.

Hän on siis neulonut ohjeesta. (Kerrankin on ollut noista hyllyssä pönöttävistä kirjoista ja lehdistä hyötyä... Miks mä niitä ostelen ja tilaan kun en koskaan neulo niistä mitään?) Ja melkein osannutkin. Mitä nyt silmukat laski uusiksi ja hihanaukot teki ihan omasta päästään. Kun muuten ois tullu iso ja menny värinvaihto rumasti. Enkä mä jaksanu alkaa sitä ruutupiirrostakaan kovin tarkkaan kyttäilemään, sovelsin vähän siis siinäkin. Mut kyllä se näyttää vähän samalta kun tossa kuvassa... (Kuva ja ohje siis kirjassa Knitting Nature, Norah Gaughan. Tässä linkki räveltämöön.)

En vaan oikein tiedä miten tätä pitäisi päällä. Tällä tavalla "väärinpäin" eli se isompi osa ylöspäin se näyttää edestä oikein mallikkaalle... (kissarintaneulan sain äidiltä, se on ihq)Ja minä tykkään paljonkin siitä että se on tuollainen roikkuva ja epäsymmetrinen. Tässä vaan on sitten ongelmana tuo takapuoli...
... johon tulee sitten iso shaalikaulus, joka taas hävittää sen hienon meritähtikuvion, joka selässä pitäisi olla. Enkä oikein ole vakuuttunut siitäkään, että tuota lärpäkettä voisi pitää kirjan kuvan tavoin huppuna.Olenhan yhtä mysteerisen näköinen kuin se kaunis mallineitonen? Mysteerinen joo, mutta ei välttämättä sillä hyvällä tapaa.

Sitten taas kun heittää vaatteen toisinpäin eli pienemmän osan ylöspäin, se näyttää takaa hyvältä (kts. ylin kuva) mutta edestä...... se on tuommonen repale. Ei noita lirpukoita voi millään hallita eikä niitä saa nätisti vaikka venkoilisi kuinka. Eikä sitä saa kiinnikään.

Pitäisikö sitä sitten koko ajan olla vaan tälleen kietoutuneena siihen. Antaa tosi hyvän kuvan minusta ihmisenä esim. vaikka työhaastattelussa. (tähän silmää iskevä hymiö niille jotka pitää puikkoja pystyssä mun puolesta, niille jotka ei tiiä ei mitään merkkejä)

Aloitin sitten oman henk.koht. UFOilun ja kaivoin tuolta armahtavasta laatikosta tekeleitä esille. (miten tuo pieni loota voi vetää noin paljon tavaraa) Nyt pitäis vaan vielä tajuta että missä sitä ollaan menossa ja mitä on tehty ennen hyllyttämistä... Jotenkin kun tuntuu siltä että jokustakin noista on hyljeksitty jonkinmoisen mokan takia. Tekis mieli kyllä jotain uutta alottaa. Vaikka jotain noista kirjoista.