Kakara on kasvanut ja äidillä on taas neulomiseen aikaa, bussimatkalla töihin ja perinteiseen tapaan hiekkalaatikon reunalla istuskellen.
Bussimatkoilla onkin tehokkaasti saatu sitä isoa säkillistä keskeneräisiä tehtyä ja enemmänkin. Lankaa en ole ostanut puoleen vuoteen juuri yhtään (kerien laskemiseen riittää sormet ja varpaat, kyllä se on aika vähän!), joten voisi luulla, että varastokin on vajunut, mutta totuus näyttää toisenlaiselta...
Työn alla on sitten vielä Ipanan villapuku ensi talveksi, itselle neuletakki puuvillasta, isälle huoparukkaset (edelleen, vaikka piti jo toissajouluksi olla) ja neulepaita, joka ei tunnu yhtään kiinnostavan, ei vaikka sen kuinka monta kertaa sieltä kaapista nostaisi esiin.
Loma on ohi, mutta kesä jatkuu!
10.6.12
6.6.12
Kesällä saa tehdä mitä tyynyliinoja lystää
Kävin kangaskaupassa. Kuljettelin hetken käsissäni sinikuvioista kangasta, josta aioin lattiatyynyyn uutta päällistä. Sitten näin palalaarissa tämän. En vieläkään osaa päättää, onko se hauska vai ihan kamala, mutta ainakin se herättää tunteita...
Sitä oli sen verran, että sain myös sohvatyynyihin uudet päälliset. Edelliset päälliset näkyvät ainakin edellisessä kassipostauksessa siinä taustalla. Ne ruskeat, joissa on pandoja.
Liivimekko on edelleen vaiheessa. Saas nähdä tuleeko siitä mitään.
Sitä oli sen verran, että sain myös sohvatyynyihin uudet päälliset. Edelliset päälliset näkyvät ainakin edellisessä kassipostauksessa siinä taustalla. Ne ruskeat, joissa on pandoja.
Liivimekko on edelleen vaiheessa. Saas nähdä tuleeko siitä mitään.
3.6.12
Oli kesäkesäkesä
Omaa puutarhaa meillä ei vieläkään ole, mutta päätimme tehdä parvekkeellemme jotakin, joka olisi mahdollisimman lähellä sitä. Minimoimme kalusteet ja maksimoimme kasvit!
Sateisen päivän käytin istuttamiseen. Aurinkoisella ilmalla olisikin ollut liian kuuma, on se sellainen kasvihuone.
Yksi parvekelaatikollinen yrttejä.
Toisessa meloneja ja herneitä, vielä mahtuisi jotakin, kunhan vaan keksii, mitä...
Kukat ovat ruukuissaan, tämän enempää ei-syötäviä tänne ei tule.
Tomaatintaimet odottavat istuttamista, ajattelin ostaa kasvusäkin, heittää sen tuohon laatikon pohjalle ja tyrkätä taimet siihen.
Amppelipaikat ovat vielä tyhjillään, koska amppelimansikoita ei kaupoissa vielä ollut.
Nyt sitä vaan istuu ja imee itseensä tätä vehreyttä. Jospa sitä tällä taas jaksaisi siihen asti, että löytyy se oma pieni pihatilkku.
Sateisen päivän käytin istuttamiseen. Aurinkoisella ilmalla olisikin ollut liian kuuma, on se sellainen kasvihuone.
Yksi parvekelaatikollinen yrttejä.
Toisessa meloneja ja herneitä, vielä mahtuisi jotakin, kunhan vaan keksii, mitä...
Kukat ovat ruukuissaan, tämän enempää ei-syötäviä tänne ei tule.
Tomaatintaimet odottavat istuttamista, ajattelin ostaa kasvusäkin, heittää sen tuohon laatikon pohjalle ja tyrkätä taimet siihen.
Amppelipaikat ovat vielä tyhjillään, koska amppelimansikoita ei kaupoissa vielä ollut.
Nyt sitä vaan istuu ja imee itseensä tätä vehreyttä. Jospa sitä tällä taas jaksaisi siihen asti, että löytyy se oma pieni pihatilkku.
1.6.12
Laukku, laukumpi, laukuin
Kun kesä koitti, alkoi tuntua typerältä raahata työmatkoilla mukana jättimäistä puolityhjää reppua. Eikä se oikein sopinut kevättakin kanssakaan, eikä sen kanssa ainakaan kipukopukenkiä passannut laittaa.
Vaikka minulle ei tyyli olekaan ollut tärkeintä nyt viime aikoina, olisi ehkä hyvä edes vähän ajatella mitä yhdistelmiä sitä päällensä virittelee kun lähtee kuljeksimaan...
Olin joskus viime syksyn taitteessa hankkinut eri vahvuisia pellavakankaita, ties mitä silloin olin ajatellut niistä tehdä, ja nyt ne sitten pääsivät uuteen elämään erilaisina laukkuina. Ohuempi kalanruotopintainen päätyi toissapostauksen äitienpäiväkasseiksi, tästä vahvemmasta tuli sitten itselle työmatkakassi.
Lapsuuteni tyynyliina meni miltei siltään vuoriksi. Jostakin itsellenikin tuntemattomasta syystä olen jemmannut jos vaikka vallan minkäsorttista hilaa ja vitkutinta, joita sitten pääsin vihdoin käyttämään laukun hihnassa. Näin voin muutella laukkua kaksisankaiseksi kädessä kuljetettavaksi laukuksi tai olan yli kannettavaksi laukuksi hihnan pituutta muuttelemalla. Sain aikaiseksi myös yksinkertaisuudessaan nerokkaan systeemin jolla laukun voi muuttaa repuksi:
Laukun pohjassa on yksi lenksu lisää, josta hihnan saa pujotettua läpi. Kun sen napsauttaa taas omalle paikalleen, laukussa onkin -tadaa- olkahihnat ja sen saa heitettyä selkään. Olen päässyt pari kertaa testaamaan tätä ominaisuutta kantaessani hiukan painavampaa kampetta töistä kotiin, ja kyllä, kaikeksi hämmästyksekseni se myös toimii. Lyhyempi hihna jää silloin myös näppärästi laukun alle piiloon, samoin kuin olalla kuljetettaessa.
Täytynee nolona tunnustaa, että ne muut ompelukset, joita olen viime aikoina yrittänyt värkkäillä, eivät ole ihan näin hyvin onnistuneet. Ihan vaan yhden esimerkin mainitakseni päätin, että Ipanalle ostetaan sitten kuitenkin lippis ihan jostakin kaupasta.
Tavoitteena on askarrella tässä lähiaikoina farkuista liivihame, katsotaan tuleeko siitä esiteltävää vai pitääkö alkaa selailemaan pikaisesti jonkun verkkokaupan sivuja...
Vaikka minulle ei tyyli olekaan ollut tärkeintä nyt viime aikoina, olisi ehkä hyvä edes vähän ajatella mitä yhdistelmiä sitä päällensä virittelee kun lähtee kuljeksimaan...
Olin joskus viime syksyn taitteessa hankkinut eri vahvuisia pellavakankaita, ties mitä silloin olin ajatellut niistä tehdä, ja nyt ne sitten pääsivät uuteen elämään erilaisina laukkuina. Ohuempi kalanruotopintainen päätyi toissapostauksen äitienpäiväkasseiksi, tästä vahvemmasta tuli sitten itselle työmatkakassi.
Lapsuuteni tyynyliina meni miltei siltään vuoriksi. Jostakin itsellenikin tuntemattomasta syystä olen jemmannut jos vaikka vallan minkäsorttista hilaa ja vitkutinta, joita sitten pääsin vihdoin käyttämään laukun hihnassa. Näin voin muutella laukkua kaksisankaiseksi kädessä kuljetettavaksi laukuksi tai olan yli kannettavaksi laukuksi hihnan pituutta muuttelemalla. Sain aikaiseksi myös yksinkertaisuudessaan nerokkaan systeemin jolla laukun voi muuttaa repuksi:
Laukun pohjassa on yksi lenksu lisää, josta hihnan saa pujotettua läpi. Kun sen napsauttaa taas omalle paikalleen, laukussa onkin -tadaa- olkahihnat ja sen saa heitettyä selkään. Olen päässyt pari kertaa testaamaan tätä ominaisuutta kantaessani hiukan painavampaa kampetta töistä kotiin, ja kyllä, kaikeksi hämmästyksekseni se myös toimii. Lyhyempi hihna jää silloin myös näppärästi laukun alle piiloon, samoin kuin olalla kuljetettaessa.
Täytynee nolona tunnustaa, että ne muut ompelukset, joita olen viime aikoina yrittänyt värkkäillä, eivät ole ihan näin hyvin onnistuneet. Ihan vaan yhden esimerkin mainitakseni päätin, että Ipanalle ostetaan sitten kuitenkin lippis ihan jostakin kaupasta.
Tavoitteena on askarrella tässä lähiaikoina farkuista liivihame, katsotaan tuleeko siitä esiteltävää vai pitääkö alkaa selailemaan pikaisesti jonkun verkkokaupan sivuja...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)