Niinkuin näkyy, lopputulos ei vastaa ensimmäistä ajatusta. Sarah Dallasin Vintage Knits -kirjasta iski täysillä pieni, ruutukuvioinen t-paita. Otin siitä sitten tuon ruutukuvion, diamond stitch taisi hän olla nimeltään. Minusta se sopii erityisen hyvin tuohon langan epätasaisuuteen.
Halusin pienet puhvihihat ja pientä väljyyttä malliin. Toteutin paidan Tuulian The tailored sweater -metodilla, eikä tarvinnut ommella saumoja. Uskoin vain vähän turhankin paljon ohjeeseen, enkä sovitellut matkan varrella, joten kainalot jäivät himppasen pussittamaan, niinkuin näkyy alla olevasta kuvasta. Minua tuo ei haittaa, en aio alkaa sitä jälkeenpäin korjailemaan.
Tänä kesän aurinkoisimpana ja tällä erää lämpimimpänä päivänä aloin sitten neulomaan villatakkia. No, ei nämä helteet ikuisesti kestä, vielä sitä tarvitaan lämmikettäkin.
(Ja ostin pari muorinkukkaa lisää. Istutin ne tuohon samaan ruukkuun vierekkäin.)
Ohjeessa takki oli neulottu kaksinkertaisesta langasta. Halusin kuitenkin nimenomaan ohuen neuleen. Laskin siis silmukkamäärät uusiksi langalle (Raijan Aitan Wolli, villa-pellavalanka), joka olisi vastannut ihan hyvin ohjeessa olevaa, jos olisin neulonut tätä kaksinkerroin, tai jos ohje olisi ollut yksinkertaiselle langalle kirjoitettu. Ohjeessa oli myöskin neulottu etu- ja takakappaleet erikseen ennen kaarrokkeen yhdistämistä. Turhaa, ajattelin heti. Neulon nyt niitä niin pitkälle samassa kuin pystyy. Ohjetta pikaisesti lukaistuani päättelin, että kainaloiden alle. Sitten tulis pieni pätkä erikseen ennen kaarroketta. Alahelmaan olisi kuulunut yksi rivi reikiä. Tein kuitenkin samanlaisen tuplarivin, kuin yläreunaankin tulee. Symmetria rules.
Tänään sain viimein talviturkinkin heitettyä. Vesi olikin jo miltei kädenlämpöistä...
4 kommenttia:
Kaunis ja ihastuttavan värinen neule!
Kaunis pusero!
wau, onpas hieno paita!
Ihana neule ja vielä ihanampi väri!
Lähetä kommentti