Mutta aika karkki siitä tekeleestäkin sitten lopulta tuli.
Jos koskaan ikinä neulon enää mitään tämänkaltaista, en todellakaan vaivaudu tekemään sitä etu- ja takakappale erikseen, vaikka ohje kuinka väittäisi, että on nerokasta neuloa tämä takakappaleen alareunasta ja lopettaa etukappaleiden alareunaan, jolloin olkapäille ei tule saumaa.
Ei ollut nerokasta, ei. Jos olisin ollut oma itseni tätä aloittaessani ja tehnyt kuvan perusteella, olisin aloittanut sen olkapäiltä taikakasi-aloituksella ja neulonut ensin kaikki kappaleet kainaloiden alle ja siitä eteenpäin kaikkia yhdessä. Ei olisi tullut saumaa olkapäille eikä mihinkään muuallekaan. Ja pääteltävien langanpäiden määrä olisi ainakin puolittunut.
Kaiken tämän vaivan ja makean syönnin jälkeen laitan sen kuitenkin tyytyväisenä ja onnellisena postiin, ja jään jännittämään, oliko se sopiva kummitytölle. Toivotaan, että se on nyt sopiva mekkona ja isona tyttönä sitä voi käyttää vaikka liivinä. Ja toivottavasti tämä ei ole liian huomiovärinen äidin silmään...
(Olen tosi onnellinen, että mulla on kummityttö. Pienten tyttöjen vaatteita on ihana väkertää. Älä kasva vielä aikoihin, pliis.)
Sitten ekstrana kissoja, niitä kun ei ole näytetty pitkään aikaan.
Ja herne, joka kukkii. Onkohan meillä kohta jo palkoja?
4 kommenttia:
Ihana karkki! Heh, säästi olkasaumat ja pääsi päättelemään tsiljoona lankaa. Varsin näppärä vaihtokauppa ;).
Sillon muinoin kun itse kudoin, suhasin usein nuo saumat ompelukoneella kun en jaksanut päätellä enkä ommella sen puoleen saumojakaan käsin. Hirvee huijari.. mut ei se neuleen käytössä haitannut.
Että on kauniita kissoja, etenkin tuo ruskea!!
Moi, pitää tulla silitteleen teidän kissoja (kun ei ole omaa), ja näyttää parvekkeen hyötytarhakin kukoistavan :)
Huh, huh, on siinä ollut langanpäitä pääteltävänä...
Lähetä kommentti