Kasvihuoneunelmia

Parvekkeen hyötypuutarha todella kukoistaa. Koko kevään kukkinut paprikapuu päätti alkaa tekemään yhtäkkiä myös vihanneksia kukkien pudottamisen sijaan. Tällä kertaa ne saattavat jopa ehtiä kypsyä ennen syksyä!


Herneissä näkyy lituskoita. Pullistukaa pian!


Viimevuotinen salaatti nousi myös, ja lehtipersiljaakin näkyy. Parvekeruukkuihin ei taida kannattaa vaihtaa multaa ihan joka vuosi... Näyttäisi tästä olevan jotakin hyötyäkin, että parveke muistuttaa tropiikkia lämpö- ja kosteusolosuhteiltaan. Meillä on kasvihuone!


Sen sijaan ne varsinaiset parvekekukat eivät kukoista. Nämäkin vasta alkavat toipua alkukevään laiminlyönneistä ja ovat kehittäneet muutamia uusia kukkavanoja.


Jokavuotinen Vintti Vintake -tapahtuma (suomeksi Siivous) meidän vintillä ja varastossa tuotti esiin tänä vuonna vain ison kuorman kaatopaikkatavaraa ja vain muutaman aarteen. Heppakirjoja, leluja ja rakkaita muistoja, enimmäkseen. Sekä kaikkein vanhimman UFOni.


Tämä on aloitettu minun muistini mukaan vuonna 1995 tai 6. Jäljellä oli yksi kerä lankaa, joka ei olisi hihoihin enää kyllä riittänyt. Sen takia se on varmaan jäänytkin hautumaan. Kyseistä lankaa ei enää valmisteta, joten purkuun meni. Sainpahan ihan kelvollista lankaa taas uudelleen varastoon marinoitumaan!
Huomasin myös, että näiden vuosien aikana on käsiala hieman parantunut. Enää ei tule noin rajua löysyyseroa nurjan ja oikean kerroksen välille.

Irtokarkkia

Sitä meni iso pussillinen, jotta sain tämän tekeleen kaikki langanpäät pääteltyä. Ja saumojen ompeluun monta soijasuklaavanukasta ja litran verran mangosorbettia.


Mutta aika karkki siitä tekeleestäkin sitten lopulta tuli.

Jos koskaan ikinä neulon enää mitään tämänkaltaista, en todellakaan vaivaudu tekemään sitä etu- ja takakappale erikseen, vaikka ohje kuinka väittäisi, että on nerokasta neuloa tämä takakappaleen alareunasta ja lopettaa etukappaleiden alareunaan, jolloin olkapäille ei tule saumaa.

Ei ollut nerokasta, ei. Jos olisin ollut oma itseni tätä aloittaessani ja tehnyt kuvan perusteella, olisin aloittanut sen olkapäiltä taikakasi-aloituksella ja neulonut ensin kaikki kappaleet kainaloiden alle ja siitä eteenpäin kaikkia yhdessä. Ei olisi tullut saumaa olkapäille eikä mihinkään muuallekaan. Ja pääteltävien langanpäiden määrä olisi ainakin puolittunut.

Kaiken tämän vaivan ja makean syönnin jälkeen laitan sen kuitenkin tyytyväisenä ja onnellisena postiin, ja jään jännittämään, oliko se sopiva kummitytölle. Toivotaan, että se on nyt sopiva mekkona ja isona tyttönä sitä voi käyttää vaikka liivinä. Ja toivottavasti tämä ei ole liian huomiovärinen äidin silmään...

(Olen tosi onnellinen, että mulla on kummityttö. Pienten tyttöjen vaatteita on ihana väkertää. Älä kasva vielä aikoihin, pliis.)

Sitten ekstrana kissoja, niitä kun ei ole näytetty pitkään aikaan.

Ja herne, joka kukkii. Onkohan meillä kohta jo palkoja?

Kukkasia

Neuleblääh on viimeinkin selätetty. Pienillä ja vielä pienemmillä neuleilla tosin. Vaan kun sitä on ollut useamman kuukauden innostumatta mistään, tuntuu tämäkin jo saavutukselta. Jospa se auttoi, kun neulepaikka siirtyi aurinkoon...


Testasin anopilta saamaani vanhaa neulekirjaa (Esther Bondesen: Kaunis neuletyö) ja tein miniriikkisen version lapsen myssystä. Vaikka nukelle. Täytynee lahjoittaa työpaikalle, meillä kun ei ole tälle käyttäjää.


Ohje oli ok, tosin totesin heti tekeleen valmiiksi saatuani, että tämäkin vaatekappale olisi nerokkaampaa neuloa toisin päin. Tämä kun aloitetaan etureunasta ja päätellään niskaan.


Tein siis vauvan kokoisen niskasta aloitetun ja päättelin sen etureunaan. Samalla kehittelin taakse tuollaisen kukan. Kiva tuli, vois tehdä muutaman vielä eri langoista ja jos jaksaa, pykäistä ohjeenkin. Tästä mallista puuttuu vielä solmimisnauhat, ajattelin silkkinauhaa.


Sitten kävin sukkien kimppuun. Siinä ne oli maanneet sohvalla jo jonkin aikaa, toisesta vain varsi puuttui. Viimeisen viikon siirtelin niitä eestaas, kun en jaksanut neuloa sitä viimeistä mallikertaa. Puuska onneksi viimein iski, ja sain pääteltyä. Kuvausta ne saivatkin sitten odottaa sen seuraavan viikon. Ikinä ei ole yhden sukkaparin tekeminen ja raportointi vaatinut näin suurta ponnistelua.

Mallina käytin Snowflake lace socksia (linkissä pdf), tosin vain mallikuviota ja muuten kiskaisin ne taas kerran kärjestä alkaen. Tosin kuurankukkasia lainatakseni "turhaan, aivan turhaan". (olipa osuvaa.) Pitsimalli ei kirjavahkosta langasta erotu juurikaan. Alunperin ostin langan testatakseni yhtä palmikkosukkamallia, mutta eivät nekään siitä erottuneet. Olis pitänyt neuloa jotkut ihan tavikset tai ostaa kerralla ihan solidia, kun ei tunnu minua nämä semi-sellaiset miellyttävän.


Loppulangasta tekaisin vielä äidille kämmekkäät, ilmeisesti ihan tarpeeseen. Viimeksi käydessäni havaitsin, että aiemmat Endpaper mittsit alkaa olla jo hyvin palvelleet... (ei muuten mikään ihme, jos niitä on käytetty marraskuusta 2007 asti...) Koska lanka on Cherry Tree Hilliä (ravlink), tuli pakonomainen mieliteko vääntää näihin kirsikkapuut. No siinä ne nyt on. Ehkä nää vähän erottuu...
Vartta voi pitää suorana tai taittaa lyhyemmäksi. Tänne pitäisi mahtua rannetuet alle, ainakin ne omaan käteen on vähän väljät. Toivottavasti kelpaa ja tulee yhtä aktiiviseen käyttöön kuin entiset.

Ja takaisin neulomaan!