Joulu, joulu on meillä

Kaikille hauskaa joulua ja paljon pehmeitä paketteja! Muistakaa leikkiä lasten ja eläinten kanssa, ottaa rennosti ja syödä hyvin!

Painimatto on levitetty.

Kranssi on koristeltu jouluisemmin.Kissaturvalliset led-kynttilät on sytytetty.Untolle on sijattu lämmin ja pehmeä peti.

Nyt joulu saa tulla!




-----------------------------------------------------------

Kissat toivottavat pehmeää joulua erikseen (erityisesti tyttökissoille):

Havunvihreää lämpöä

Tuntuu kuin olisin hyljännyt blogiparkani ikuisuuksiksi. Jos en nyt pian postaa jotain, tämä vielä hankeen hukkuu, unhoittuu. Ainakin meillä on jo hanget korkeat nietokset, tiptap. (eh eh. vähän liian aikaista yrittää olla runollinen.)

Enhän minä tosiasiassa edes niin kauan ole ollut hiljaa. Saatika neulomatta ja ompelematta! Jouluinnostuksissani tein vain sellaisen mokan, että kääräisin ne hetimiten pakettiin valmistumisen jälkeen, enkä ehättänyt ottaa yhdestäkään kuvia. Siitä kun ei olisi ollut pelkoa, että joku paketin saajista olisi blogiini eksynyt. Ainakaan kummityttöni (ranskanbulldoggi) Bonny tuskin olisi ilahtunut yhtään vähempää vaikka olisin täällä sen upean nahkaläpäreen jonka hälle leluksi väänsin ensin esitellyt, kotipuolen vanhempi väestö taas elää perinteisemmän kaltaisen viestinnän varassa, eli kirjeen olisin saanut kirjoittaa ja siihen kuvat laittaa että salaisuuden olisin saanut etukäteen paljastettua.

Mutta tämmöinen toropää kun on, voi luvassa olla kuvia ehkä joulun jälkeen kun paketit on avattu tai sitten ei koskaan. (luultavasti meidän joulukuvatkin on taas pelkästään kissoista (kuusessa) ja koirista (joulupallo suussa) eli ei pelkoa siitäkään.)

Oman neuleen kuvasin kuitenkin. Ja vaikka tekikin mieli tehdä siitä paketti itselleen, vältin kiusauksen laittamalla sen heti päälle. Ja tykkään. On heti jotenkin klassinen olo.

Vaikka se näyttääkin aidolta vintagelta ja väritkin hurjan retrot, on malli aika pitkälti päästä repäisty. Pari kirjoneulemallia jostakin vanhasta neulekirjasta oon napannut, loput kehittelin neuloessa. Se on perus-alhaalta-ylös raglan tuohon yläreunan valkoiseen rantuun asti, siitä eteenpäin kaventelin tasaisesti ympäri neuleen. Siis suurimmaksi osaksi raglan, mutta vähän myös kaarroke. Poolokauluksen jälkeen neuloin vielä helman ja hihansuut uusiksi, lankaa säästellessäni olin neulonut tosi lyhyet resorit ja kauluksen neulottuani sitä oli vielä kerä jäljellä. Huuhtaistuani neuleen olivat 3/4 hihat muuttuneet 5/6 hihoiksi, joten sain taas neuloa resoria viitisen senttiä lisää. Nyt hihansuissa näkyy raja, jonka jälkeen neulejälki ei olekaan enää tasaista. Tekis mieli huuhtoa vielä pelkät hihansuut. Mut sitten pitäis vielä oottaa että sais käyttää.

Inspiraation sain jostakin sota-ajasta (en kuollaksenikaan muista mistä sodasta enkä missä valtiossa) kertovasta elokuvasta (ja kappas, en muista leffan nimeäkään) jossa köyhällä päähenkilöllä oli tosi hienoja kirjoneuleita päällään. Se missä oli valkoista, vihreää ja keltaista taisi olla slipoveri, mutta samalla periaatteella: alaosassa kirjoneuletta valkoisella pohjalla ja yläosa keltapilkullista vihreää.

Lupaan etten hylkää tätä blogianikaan näin joulun alla. Vaikka tiedänkin, ettei digitaaliselle medialle voi tulla paha mieli.

orange is an colour of an orange

Miehelle tekaisin kämmekkäät. En joululahjaksi, kun sovittiin ettei osteta niitä toisillemme. Ihan muuten vaan.

Itelle sain valmiiksi tämmöisen rötväkkeen.

Se on vaan iso pyörönä neulottu putkelo, jota meinasin käyttää näin.

Tai siis näin.

Mut vois sitä käyttää huppunakin. Mut en minä. Ei oikein sovi tyyliin. (Mikähän se tyyli sit on?)


Lohdutuksena ylimakeista ja ylitaiteellisista kuvista saatte Untoa. Se on hengittänyt parvekelasin huuruun.